Valkoposkihanhet ovat lempeitä ja kauniita lintuja, jotka tuovat kesäisin eloa kaupunkipuistoihin. Jos pysähtyy seuraamaan näitä lintuja, huomaa niiden olevan suurissakin parvissa uskollisia ydinperheelleen. Toisensa ne tunnistavat äänestä ja kasvojen kuvioinnista, joka on jokaisella yksilöllä omanlaisensa – niin kuin meidän ihmistenkin kasvot. Keväisin ja syksyisin valkoposkihanhet tuovat arktisten lintujen massamuuton, ”arktikan”, tutuksi yhä useammalle suomalaiselle.
Valkoposkihanhi on joutunut myös lajien välisen konfliktin symboliksi. Niiden luontaiset laitumet ovat matalakasvuisia, mutta reheviä rantaniittyjä, jotka ihminen on Itämeren piirissä jo ehtinyt ottaa käyttöönsä viljelys- ja rakennusmaana. Kun hanhet sitten hakeutuvat poikastensa kanssa kaupunkinurmikoille tai laskeutuvat pellolle syömään ravitsevaa nurmea, on ”vahinkoeläimen” leima varma.
Me ihmiset olemme ongelmalaji, joka nakertaa muiden lajien elinmahdollisuuksia ja murentaa luonnon monimuotoisuutta. Meidän on uudelleen opittava elämään sovussa muiden lajien kanssa.
Teksti ja kuva: Hannu Tuominen, Eläinvihreiden hallitus